Golf - What a wonderful pastime

So, as I promised to post something from my trip - I won't be posting pics yet as I'm lazy bastard - I'm going to describe my last day on mah trip.


You could think it's wonderful to wake up in a nicely cooled room when the temperature outside was 32 (C) degrees, and it surely was. I just wanted to go back inside and straight to the shower when I stepped outside; it was boiling hot. I thought that I won't make it to the course, so I decided to ask my cousins with me to be my caddies.

Went down to range and spent 30mins warming up with my swing and did some bunkers too. And in the 30 minutes I had thrown my shirt away, drank a litre of water and sweated my socks and shoes to the very top.

In those temperatures I played only 9 holes and gave up. Did +2 Par and drank 3 litres of water. I certainly do salute you, who play golf in Florida :E

Sorry guys and gals!

I'm sorry I haven't been writing for a while. I have to excuse this matter with a wonderful trip to Helsinki (:D), our capital. I spent a lot of good time there with my cousins. Will provide some pics - depends on my camera.

Dang!

Just found out that my A/C -adapter for the camera is broken, so my time lapse failed to the point of empty battery. Should I even try to shoot it again with just one battery or wait for to get another adapter?

Setting up for tomorrow!

I came up with an idea to shoot a timelapse again, since it's been a while I did my last one. But, as I'm not gonna be at home tomorrow and so, I'll have to do some extra work tonight and setup my camera, laptop and all the other stuff ready.

Contributing tomorrow or the day after tomorrow (:

Back in with English

So as my project is over, I'm going to be back using English as main language!

Pelko

Joo, astetta häiriintyneempää tavaraa. Vihaajat vihatkoon, mutta tässä kritiikkiä erästä ihmistä kohtaan, jonka tunsin sekä kannanotto anoreksiaan ja anorektikkojen ongelmiin.

Katri herää aamulla herätyskellon soittoon. Hän löntystää peilin eteen. ja näkee "lihavan" vartalonsa. Hänen elämänsä on pilalla, ainakin omasta mielestään. Hän katsoo, kuinka lihava hän on. Hän katsoo kasvoihinsa, kuinka rumat ne ovat. Todellisuudessa, Katri on 14 vuotias tyttö, joka painaa 33 kiloa. Häntä kiusataan jatkuvasti koulussa hänen ulkonäkönsä takia. Hänen silmistään paistaa pelko, ja viha omaa sisäistään kohtaa. Hän yrittää kohdata oman pelkonsa, mutta ei pysty. Hän ei uskalla mennä kouluun. "Katri, nopeasti kouluun, vai haluatko taas turpaan?" äiti huutaa Katrille, joka ei todellakaan halua mennä kouluun. Häntä pelottaa kaikki; muut ihmiset, omat luokkakaverit, lihominen...

Äiti saa pakotettua hänet. Hän lähtee kävelemään kouluun, kohdata sisäisen pelkonsa, josta kukaan ei tiedä muutakun hän itse. Hän ei ole käynyt siellä viikkoon, koska hän on valahdellut olevansa kipeä. Hänen heikko vartalonsa liikkuu kävellessä kouluun, luut paistaa ruskean takin alta. Hänen valkoisten hiuksien takaa paljastuu kalpeat, värittömät kasvot. "Psst, tuolla se taas menee" Petteri sanoi muille jengiläisille. Rinnakkaisluokan Jani huutaa Katrille: "Hei, paljo oot syöny ku näytät noin läskiltä? Tollaselle lehmälle en antais, en antais ikinä" "Jättäkää mut rauhaan" Katri sanoi ja alkoi kävellä nopeammin, mitä heikoista jaloistaan pääsi.

Koulussa samanlainen haukkuminen jatkui. "Läski, läski" he huutavat, vaikka näkevät, että Katrilla on selvä anoreksia, joka on pahanlaatuinen. Se saa Katrin syömään entistä vähemmän.

Katri inhoaa itseään, hän ei kykene rakastamaan ketään, ei kykene välittämään kenestäkään, hän vihaa koko maailmaa. Hän haluaisi olla rauhassa, edes kerran, ja joku ihminen, joka hänestä välittäisi tulisi hänen luokseen. Mutta se on vain kuvitelmaa, tarua joka ei voisi ikinä toteutua, ei ikinä.

Kotimatkalla koulusta kotiin, sama jätkäporukka, joka oli aamulla haukkunut Katria, tuli hänen luokseen.

"Kato mitäs lehmä, kuis panee? Ainii, eihän sulla voi panna ku oot neitsyt, en ihmettele kyl yhtää, ei tollasta vitun rumaa ämmää kukaa haluis", Jani ottaa Katria kädestä kiinni ja hänen kaverinsa ottavat muista raajoista.

He vievät hänet metsään. He hakkaavat häntä kaikilla tavoilla, mitä maailmasta löytyy. "Ootteko te sairaita? Mitä mä oon tehny?" Katri yrittää kaikin tavoin estää iskuja mutta hän ei pysty. Jätkiä oli neljä, joten iskuvoima on kovaa. Katri tuntee jokaisen iskun ja yrittää poistaa ne mielestään. Hän yrittää kuvitella, että olisi paratiisissa, jossa olisi ystäviä, ja kaikki olisi hyvin. Ei tarvitsisi viillellä, ei tarvitsisi pelkää joka päivä, millon joutuu muuttamaan pois kotoa, koska isä on peliriippuvainen. Ei tarvitsisi pelkää joka päivä sitä, että äiti hakkaa, tai että huudellaan "läski läski!" mutta kaikki on kuvitelmaa, kaikki"¦

Lopulta he lopettivat. Katri kuuli viimeiset sanat: "Jos kerrot tästä jollekki, niin saat uuden käsittelyn."

Katri oli aivan runneltu; hänen naamastaan näkyi enää vain arpeja, joista työntyi verta ulos. Hänen valkoiset hiukset olivat enää muisto vain, ne nykyään muistuttivat vihreän nurmikkoa, ja kädet ihan likaiset.

Katri menee nopeasti kotonaan suihkuun. Kipu kirpaisee oikein, kun haavat alkavat kirveltämään. Katri tiuskii tuskasta, mutta haavat ovat pakko puhdistaa. Lopulta kipu loppuu. Katria järkytti päiväinen tapahtuma todella paljon, joka saa hänet itsevihasta taas viiltelemään. Käsistä tirskuu hieman verta, koska Katri on niin vihainen itselleen, ja painaa todella lujaa.

Suihkun jälkeen, Katri menee sängylle makaamaan. Hän miettii kaikkea; hänen säälittävää elämäänsä, hänen vartaloaan, isäänsä, äitiänsä, koulua"¦ Hän miettii "Miksi juuri minä? MIKSI?"

Yhtäkkiä puhelin soi. Sieltä kuuluu ääni: "Tule sorakielekkeelle, klo 18:00, jos haluat, ettei sinua hakata enää. Se ääni kuulosti aivan paholaisen, itse saatanan ääneltä. Mitä menetettävää hänellä on? Hän melkein haluaisi kuolla, joten päättää mennä.

Sorakielekkeelle oli matkaa kilometri. Katri miettii matkalla "Tää saattaa olla mun vika päivä tässä vitun säälittäväs elämäs" Sama poikaporukka oli kielekkeellä, joka mukiloi Katrin aikasemmin tänään. Heitä oli jälleen neljä. He naureskelevat, syljeksivät maahan, juovat kaljaa, yksi käyttää amfetamiinia.. Katri kävelee heidän luo.

"Moro, nyt pietään hauskaa" Amfetamiinia käyttävä Jani sanoi. "Ota vaatteet pois" yksi heistä sanoi ja nauroi vahingoniloisena. Katri alkoi ottamaan vaatteita pois. Hänen luut tulevat näkyviin. Ne paistavat oikein nahan alta. "Hyi saatana" Petteri sanoi ja alkoi tekoyökkimään. "Mitä te haluatte musta?" Katri kysyi, ja hänellä oli enää pikkuhousut ja rintaliivit jäljellä. Jani otti kulauksen kaljasta, ja meni metsään. Hän otti piiskan. Hän viuhtoi täysillä Katria, Katri väänteli tuskissaan. Tätä jatkui 5 minuuttia, kaikki nauroivat jokaisen ääntelyn jälkeen.

Katria oli täysin nöyryytetty. Jani veti vielä viimeisen vedon, josta Katri huusi niin kovaa, että läheisen talon asukkaat kuulivat sen. He alkoivat potkimaan häntä, Katrilla oli niin heikot luut, jotka murskaantuivat tästä. Kylkiluita ei ollut enää ehjällä varmaan yhtään. "Mitä tyydytystä te tästä saatte? Oletteko hulluja vai mitä? MIKSI?" Katri sanoi, mutta sai vain räkättävää naurua vastaukseksi. Petteri meni metsään. Kohta hän tuli kaljapullon kanssa sieltä. Hän oli kusenut siihen pulloon, ja hän kaatoi ne Katrin päälle. Katri oli tuskin tajuissaan, mutta sitten alkoi näkymään valoa tunnelin päässä; poliisiauton äänet alkoivat kuulumaan. Lähitalon asukkaat olivat kuulleet Katrin huudot, ja soittaneet poliisille.

"Akka täytyy vaimentaa", Jani sanoi ja haki metsästä halon. Hän löi sillä täysillä Katria päähän. Katrilta meni taju. "Lähetään täält nopeesti" Petteri sanoi ja he lähtivät juoksemaan karkuun. Poliisit näkivät heidät ja lähtivät heidän peräänsä.

Katri herää piippaukseen ja mukavien ihmisien puheeseen. Hän oli sairaalassa. "Mitä tapahtui? En muista mitään." Katri kysyi mukavilta näyttäviltä ihmisiltä. He kertoivat, kuinka poliisit löytivät hänet tajuttomana sorakielekkeeltä. "Olet ollut keinotekoisessa koomassa kuukauden, ihme että olet vielä ylipäätänsä hengissä, isku päähän oli niin kova" lääkäri sanoi Katrille. "Mitä niille muille kävi?" Katri kysyi vaivalloisena. "He ovat tällä hetkellä nuorisovankilassa." "Yksi heistä jäi kiinni ja kuulusteluissa hän kertoi muiden nimet ja osoitteet." Lääkäri sanoi, ja antoi syötävää Katrille. "Sinun on syötävä, olet liian laiha" Katri vastahakoisesti söi.."Sinulta murtui monia luita. Kylkiluut ovat ihan murskaantuneita, joudut viettämään täällä aikaasi todella kauan"

Katri mietti: "Kiitos, ystävät."

Rakkaustarina(ko?)

Vanha novelli (?), kirjoitettu 2008 marraskuussa. Synkempää ja oudompaa matskua oudoilta ajoilta.

"Sori" poika huusi ohimennessään, tullessaan hirmu vauhtia juosten kulman takaa ja lähes kaataessaan vanhemman miehen. Mies katsoi kummastellen pojan perään. Mihinkähän tuolla noin kiire on, pohti mies. Ruskeatukkainen, hieman hoikka keskimittainen poika juoksi minkä lenkkareiltaan pääsi, verkkarit tuulessa lepattaen.

Pojan nimi oli Anssi, ja hänellä oli kiire leffateatterille. Anssi on normaali 19 vuotias miehenalku, hieman epäsosiaalinen ja lähinnä netissä elävä, mutta kyllä hänellä kavereitakin on ja joka viikonloppu on yhdessä baariin menty. Mutta nyt häntä oli kohdannut uskomaton onni, hän oli aikansa kuluksi chattaillut ja eräs tyttö herätti jutuillaan hänen mielenkiintonsa. He rupesivat keskustelemaan päivittäin, Anssi antoi irc-galleria tunnuksensa tytölle ja tyttö vaikutti kiinnostuneelta. Tytöllä ei kuvaa itsestään ollut, mutta ei hän kuulemma pahan näköinen ollut, ja kun he lopulta rupesivat soittelemaan toisilleen tytöllä oli niin kaunis ääni ettei hän voinut sen kuvitellakaan kuuluvan muulle kuin enkelille. Enkeli ilmoitti nimekseen Krista. Muutaman viikon juttelun jälkeen Anssi lopulta rohkaistui ehdottamaan tapaamista, he asuivat eri puolilla suomea mutta Anssilla oli säästössä ylimääräistä rahaa ja hän oli joka tapauksessa aikeissa käydä tytön kotikaupungissa serkkunsa luona kylässä. Krista suostui tapaamiseen, kohtauspaikaksi sovittiin se perinteinen leffateatteri, leffan jälkeen voisi mennä kahville juttelemaan paremmin.

Teatteria kohti mennessään Anssia hieman pelotti, eihän hän loppujen lopuksi tiennyt onko häntä kusetettu koko ajan tai onko kyseessä joku järkyttävän ruma ja läski ämmä, mutta hän meni silti. Päästyään teatterille hän ei nähnyt sovitulla paikalla ensin ketään, ja alkoi hieman hermostuneena polttaa tupakkaa. Tupakan poltettuaan hän oli varma ettei ketään tulisikaan ja oli jo pettymäisillään, kun hän kuuli takaansa tutun äänen: "Hei, sori ku tulin vähä myöhäs". Anssi kääntyi, ja siinä hän oli, hänen oma enkelinsä. Krista oli todellakin kaunein tyttö jonka hän oli eläissään nähnyt, mitään tälläistä hän ei osannut kuvitellakaan. Upea, täydellisellä vartalolla varustettu brunetti joka suorastaan huokui seksiä. Anssi tervehti hieman punastuen ja sitten he kiirehtivät leffasaliin. Leffan aikana he eivät juuri vaihtaneet sanaakaan, Anssi oli todella hermostunut ja hänen oli vaikea nauraa vaikka kyseessä oli loistava komedia, Kristan heleä nauru sen sijaan kutitteli hänen korviaan usein.

Leffan jälkeen he lähtivät ulospäin, ja suuntasivat kahvilaan. He juttelivat pitkään ja Anssin mieli rauhoittui kun hän huomasi Kristan todella olevan hänestä kiinnostunut ja he tulivat hyvin juttuun. Lopulta he poistuivat, Krista kysyi mitä Anssi oli illaksi suunnitellut. Anssi kertoi olevansa menossa serkkunsa luokse yöksi mutta Krista oli sitä mieltä että hänenkin luokseen kyllä mahtuisi. "Eiköhän mennä, ei tästä ole kuin pari kilometriä". Anssi oli onnensa kukkuloilla. He menivät Kristan asunnolle, keskustan laidalla sijaitsevan kerrostalon ylimpään kerrokseen. Asunto oli pieni mutta mukavasti sisustettu ja viihtyisä yksiö. Krista toi Anssille jääkaapista oluen ja otti itse siideriä, he joivat ja juttelivat ja ei aikaakaan kun he olivat pienessä nousuhumalassa. Anssi rohkaisi mielensä ja istui lähemmäs Kristaa, joka ei ollenkaan pahastunut. Anssi mietti miten tekisi aloitteen lähempään tuttavuuteen, tunsi sitten tarvetta käydä vessassa ja nousi ylös. Kun hän palasi takaisin ja istui Kristan viereen, Krista laski pullon kädestään ja kietoi kätensä hänen ympärilleen ja painoi huulensa Anssin huulia vasten. He suutelivat kiihkeästi, ja kellahtivat pedille. Pian molemmilta oli vaatteet pois, Anssi oli kokematon

mutta Krista selvästi tiesi mitä teki ja vei häneltä neitsyyden hellästi mutta silti niin kiihkeästi. Ihanan rakkauden hetken jälkeen Krista lähti suihkuun ja Anssi jäi makaamaan sänkyyn, ennenkuin Krista ehti palata hän nukahti.

Kesken unen Anssi heräsi pieneen pistoon käsivarressaan, hän raotti silmiään ja ehti nähdä tuntemattoman miehen neula ja ruisku kädessä injektoimassa häneen jotain, mutta ennenkuin hän kerkesi reagoimaan mitenkään hänen mielensä täytti raukea väsymys ja hän vaipui syvään uneen.

Kun hän viimein heräsi, hän ei ollutkaan enää Kristan sängyssä vaan tiukasti sidottuna auton peräkonttiin, suu teipattuna umpeen. Pian auto pysähtyi, ja hänet nostettiin ulos. Isot miehet joita hän ei koskaan ollut nähnyt kantoivat hänet takakontista kohti hylätyn näköistä teollisuushallia, mukana seurannut pienempi mies avasi oven ja hänet vietiin sisään halliin. Hallin perällä oli huone jossa oli erilaisia metallisia esineitä, mitä ilmeisemmin lääketieteellisiä toimenpiteitä varten. Keskellä huonetta oli leikkauspöytä jonka alla oli litroittain kuivunutta verta. Anssi nostettiin pöydälle ja siteet irroitettiin, hän koitti turhaan taistella vastaan isoja miehiä jotka selvästi eivät ensimmäistä kertaa olleet sitomassa ihmistä pöydälle. Pienempi mies katseli häntä hetken, kuunteli sydänääniä ja mittasi verenpaineen, tutki silmäteriä ja teki muutenkin perinpohjaisen tarkastuksen. Huoneeseen astui neljäs mies, selvästi ylemmässä arvossa muita oleva siistiin kalliiseen pukuun pukeutunut ja Anssin hämmästykseksi mukana oli myös Krista. Uusi mies puhutteli "lääkärinä" toimivaa

miestä. Anssi ei tunnistanut kieltä jota he puhuivat mutta se kuulosti hänen korviinsa venäjältä. Pukumies oli ilmeisen tyytyväinen keskustelun tulokseen, vilkaisi vielä Anssia ja väläytti pikaisen hymyn poistuen sitten huoneesta. Anssi tuijotti Kristaa ihmeissään ja yritti kysyä mitä vittua tapahtuu, mutta teipatun suun läpi kuului vain muminaa. Krista astui hänen luokseen, antoi pusun poskelle ja sanoi: "Susta tehdään varaosia. Aina ei voi voittaa..." Krista käveli pois huoneesta hihittäen. Lääkärimies otti esiin kirurgin veitsen ja viilsi Anssin mahan auki, mitään puudutusta, nukutusta tai kipulääkettä hänelle ei suotu. Anssi ehti nähdä kuinka osa hänen sisuskaluistaan kaivettiin ulos ja laitettiin jäiden sekaan kylmälaukkuun ennen tuskallista kuolemaansa. Myöhemmin illalla Krista kirjautui taas chattiin...

Tytön ja lokin välinen suhde (B5)

Tytön ja lokin välinen suhde

Kati Kovácsin vuonna 2002 julkaistusta sarjakuvanovellikokoelmasta valittu sarjakuva tytöstä ja hänen sarjakuvauransa aloittamisesta. Sarjakuvassa olennaisena hahmona taikka motiivina kulkee lokki, joka esiintyy kahdessatoista ruudussa kaiken kaikkiaan kahdeksastatoista ruudusta.
          Jo sarjakuvan ensimmäisessä ruudussa on lokki sekä tyttö, he ovat rannalla. Rantaa voi pitää alkuna tai loppuna, mutta tässä tapauksessa se lienee alku: "eli miten minusta lopulta tuli sarjakuvapiirtäjä" viittaa Kati Kovácsin uran alkutaipaleeseen. Seuraavassa kolmen kuvan sarjassa, joissa lokkia ei esiinny, tyttö miettii ammattia ja heittää kiven veteen - kivi on kuin ajatus, joka vain loiskahtaa keskelle ei mitään. Tämä kivi kuitenkin osuu keskelle lokkiparvea, joka täyttää ruudun ja tyttö miettii: "... lapsuudesta voisi saada idean!". Tästä viimeistään voi ajatella tytön olevan Kati.
          Seuraava kolmen kuvan sarja kuvaa Katin lapsuutta, hänen erilaisuuttaan tiettyihin normeihin nähden sekä normaalia lapsellisuutta. Tässäkään kuvasarjassa ei kuitenkaan lokki esiinny, vaan taas kolmikosta seuraava kuva valloittaa isolla lokilla - edustaen hänen lentäviä ajatuksiaan ammatistaan, jotka saivat alkunsa kuin kivenheitosta neljännessä kuvassa. Tyttö seuraa katseellaan lokkia, hän ajattelee: "Ihmisen täytyy seurata jonkinlaista unelmaa, jos sellainen on...". Kati on valinnut yhden linjan seurattavakseen, yhden lokin.
          Kymmenennessä kuvassa tyttö ajattelee suurta unelmaa, tuloa miestennielijäksi ja täydentää yhdennessätoista ruudussa haluavansa toimivan miestennielijänä sirkuksessa. Ensin lokki lentää etäällä, Katin sanoessa ääneen: "Yksi suuri unelma minulla on kyllä aina ollut... tulla miestennielijäksi..." - lokki on kuin se polku, joka on nyt kaukana. Se polku, joka on hänen tulevaisuutensa - sarjakuvapiirtäjä. Seuraavaksi tytön mainitessa sirkuksen, lokki esittää innostustaan Katin mahdollisesta tulevaisuudesta. Tämä lokki ei ehkä kuvastakaan sitä oikeaa reittiä, vaan niitä haparoivia muita kokeiluja tai ajatuksia.
          Sarjakuva jatkuu nyt kuuden kuvan sarjalla miesten kirjaimellisesta nielemisestä, lokki lehahtaa lentoon ja Katin vierelle ilmestyy toinen lokki. Lokki, joka eläytyy Katin tunteisiin tämän syödessä miehiä. Tyttö valittaa miesten aiheuttamasta pahoinvoinnista sanoin: "Miehistä saa mahanpuruja ja sydämeen ikäviä sivuääniä". Lokki, joka eläytyy tytön tunteisiin ja ilmeisiin on kuin Kati. Sydämen sivuäänet miehistä kuvastavat ehkäpä sydänsuruja tai menetettyä luottamusta miehiin. Sarjan viimeisessä ruudussa, tyttö on kaapannut lokin syliinsä kantaen sitä ja sanoen: "Mutta olen tajunnut jotain helvetin tärkeetä...", lokki nielaisee pelokkaasti. Kaikkiaan miehet saattoivat vaikuttaa Katin uravalintaan ja hän on itsekin niin yllättynyt kuin pelokkaan epäileväinen omista ajatuksistaan.
          Viimeisessä kuvassa kaikki on hyvin, se on mustavalkoinen - ratkaisu oli yksinkertaisen mustavalkoinen. "Vain paperilla voin säilyttää vapauteni", tyttö sanoo. Hän pitää kädessään piirrosta, jossa hänen miestennielijäunelmansa toteutuu. Lokki on kuvassa alalaidassa tyytyväisen näköisenä kalaa nokassaan - se sai mitä halusi. Katikin sai mitä halusi, ammattinsa. Viimeinen kuva selkeyttää tarinaa: Kati löysi itsensä ja mahdollisuuden toteuttaa kaikki unelmansa. Hän alkoi piirtämään sarjakuvia.
          Lokit sarjakuvan aikana ovat jonkinlaisia Katin ajatuksia. Ne ovat korkealentoisia, tavoitettamattomissa tai epämääräisiä. Kivi, jonka hän heittää tarinan alkupäässä, on huoli hänen työllistymisestään, huoli tulevaisuudesta, joka herättää lokit - herättää ajatukset. Ajatuksiaan seuraamalla, Kati löytää lopullisen ammattinsa. Ratkaisu on yksinkertainen: Sarjakuvapiirtäjä. Näin ollen lokit tai lokki ovat osa tyttöä, osa Katia.

Maija Vilkkumaan Ei:n puhuja

Maija Vilkkumaa ilmaisee kappaleellaan Ei teini-iän ongelmia kotona. Vuonna 2003 kirjoitettu teos muodostuu kahdeksasta säkeistöstä. Laulun sanat tulkittavana lyriikkana ovat tavalliset: ongelmia, jotka paisuvat laukeamispisteeseensä.
          Ensimmäisen säkeistön puhuja on erilainen kuin suurimmassa osassa muista säkeistöissä. Se puhuu lyyrisenä minänä, kertoen sanoillaan olevansa vielä nuori, todennäkisesti lapsi. Säkeet "Onnen keiju/ole hyvä ja lennä/hyvä ja lennä/ Tee sun taiat" kuvastavat puhujan lapsenmielistä ajattelua, josta voi vetää johtopäätksen: lyyrinen minä on lapsi.
          Kaksi seuraavaa säkeistöä ovat vielä lyyrisen minän puhumia. Puhuja kertoo kuinka äiti ei päästä häntä muiden mukana kesän rientoihin, "Mä haluaisin kun jokainen muu menee/on meri lämmin ja hiekka kuumenee" kuvastaa kesäistä rantaa, jonne puhuja haluaisi muiden ikätovereidensa kanssa. Äiti ei kuitenkaan päästä lastaan muiden mukaan, vaan vetoaa lapsen omaan turvallisuuteen säkeissä "mä tiedän äidil on minusta huoli/mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää".
          Kolmas säkeistö, joka on kappaleen toistuva kertosäkeistö on viimeinen lyyrisen minän puhuma säe, poislukien toistot -- "mä sanon viimeisen sanani ja se on: ei". Tämä lausahdus voisi tosin olla myös äidin sanoma. "Ja äidin silmät on sumeat jo/hän sanoo maailma on vaarojen karikko/se sama maailma siskosi vei/mä sanon viimeisen sanani ja se on ei" viittaa äidin ongelmiin ymmärtää lastaan ja tämän tarpeitaan, kuten vanhemmat eivät yleensä ymmärräkään lastensa haluja tai tarpeita.
          Kolmen ensimmäisen säkeistö jälkeen puhujasta tulee kaikkitietävä runon puhuja. Se kertoo tilanteen etenemisestä, kuinka äiti menee liiallisuuksiin -- "tytär riuhtoo lukkoo mut se ei aukee" -- eikä ymmärrä tytärtään -- "ei se ei aukee". Lapsi, tytär, on kotona äitinsä kanssa. Koti on "raukee" ja äiti on "raukee" - tytär tylsistyy kotiin ja äidistäkään ei ole iloa lapselleen. Tässä kohtaa säkeistön sanoma luo säkeenylityksenomaisen linkin säkeistöjen välille jatkamalla ikävän kuvailemista "Mikään ei tätä ikävää poista" ja tyttären kasvamista äitinsä kourissa "hän on kohta jo kuusitoista/ja hän tietää ettei taiat auta" sekä tämän epätoivon kasvamista räjähdyspisteeseen "hän huutaa: päästä mut ulos jumalauta". Tilanteen muuttumattomuutta tyttärelle korostaa toisinto kolmannesta säkeistöstä.
          Seuraavassa säkeistössä tilanne on kehittynyt tulevaisuuteen -- "ja yönä erään heinäkuun"  -- ja tytär ryhtyy toimiin tilanteensa parantamiseksi karkaamalla -- "tytär herää pukeutuu/ikkunasta lähtee maailman pauhuun". Äiti "nukahtaa ja herää pian kauhuun/ja hän huutaa/tytärtään huutaa" ja kärsii. Tytär on lähdöllään tai tarkoituksella aiheuttanut äidille kauhua. Äidin sanoma -- "se sama maailma siskosi vei" -- toteutui tämän oman toimintansa tähden. Runon puhuja on siis alussa nuori tytär, joka kärsii kotona. Hänen isosiskonsa on jo lähtenyt kotoa ja jättänyt siskolle kuvan, että kotiin ei kannata jäädä - hän on kuitenkin lapsi eikä voi jättää kotiaan. Ensimmäisten säkeistöjen jälkeen puhujasta tulee kaikkitietävä, runon puhuja. Asennonvaihdos toimii kuin osoittamaan tyttären kahleita - hän ei kykene kertomaan tilanteestaan.
          Puhuja siis on lyyrinen minä vain yhdeksässä säkeessä, joista kaksi on toistettuna kertosäkeistössä. Lopun puhumisen hoitaa kaikkitietävä runon puhuja, joka käsittelee asiaa äidin ja tyttären yläpuolelta, keskittyen tyttären toimiin jättäen kuvan, että äiti ei tee mitään. Puhujia on siis kaksi ja ne ovat lyyrinen minä ja runon puhuja.

Day 03 - A song that makes you happy

Eric Claptonin, huom. Claptonin, ei Derek and the Dominoesin esittämä Layla on minulle ehdoton cheer-up biisi. Layla vain yksinkertaisesti tekee päivästä paremman, vanhaa hyvää musiikkia. Ensimmäisen osan kitarat ja toisen osan piano, kaksi maailman suosituinta soitinta, samalla myös parhaimmat soittimet. Layla vain on, mitä on.

Day 02 - Your least favorite song

Kyseessä on siis kaikista maailman kappaleista se, jota ajattelin miettiessäni "tehtävänantoa".
Kolme syytä:

• White metal - Ei siinä mitään vikaa ole, ei vaan iske lyriikat
• Crabcore - Huvittavan surkea tapa esiintyä lavalla, videolla tai missä vain
• Clean voice w/ Autotune - ?!

Hei, nyt kaikki joukolla tekemään kirkon varoilla musiikkia! Tai, sitten jätetään se nyt näille briteille.

Syksyn taikaa

Vanha kirjoitelma, jonka kirjoitin ystävälleni joskus yläasteella. Kirjoitusasu on muodossa, jossa kopioin sen paperilta - rakennetta vain on yritetty saada lukukelpoiseksi. Kommentteja otetaan kuitenkin vastaan, vaikka kyseessä vanha teksti onkin.

Oli syksyinen ilta. Kävelin metsäpolkua pitkin, jota koristivat oranssin ja ruskean sävyiset vaahterat, vaikka suurin osa niiden lehdistä olikin jo pudonnut polulle. Linnut olivat kadonneet puista etelän lennolleen. Sieltä täältä pystyin kuitenkin yhä kuulemaan tiaisten viserryksen. Tuntui siltä, kuin voisin haistaa talven tulon kirpeän tuoksun.

Mutta milloin se tulee? Kuinka kauan joudumme odottamaan, kunnes pääsemme hyppimään paksuihin valkeisiin kinoksiin? Entä milloin HÄN tulee? Olen kulkenut tällä polulla jo iäisyyden, mutta hänestä ei näy eikä kuulu pihaustakaan.

Muistan kuinka meillä oli tapana temmeltää näillä poluilla, aina lastentarhasta

yläkouluun asti. Muistan myös sen, mitä joskus tunsin häntä kohtaan. Tietääköhän hän siitä? Tuskin. Pidimme aina hauskaa toistemme kanssa... toisin kuin nykyään. Emme voi enää juoksennella ympäriinsä, kun ikääkin alkaa karttua ja on tämä työelämä edessä.

Mitäköhän tuleva tuo tullessaan, kun olemme pelkästään jo näinä vuosina muuttuneet niin paljon? Ken tietää.

Polulta kuului oksan rasahdus ja käänsin katseeni äänen suuntaan. Sieltä hän tuli, vanha lapsuudenystäväni. Tunsin, kuinka sydämeni rupesi tykyttämään.

"M-moi..!", sopersin hänelle, kun hän asteli minua kohti.

"Tere, jouduitko kauankin odottamaan?", hän kysyi minulta.

"Een, ja olihan se mukava talsia näillä vanhoilla poluilla muistellen menneitä."

"No hyvä... jouduin katsomaan sisareni perään, joten en päässyt tulemaan aikaisemmin", hän selitti.

"Ei se mitään."

Katsoimme toisiamme. Tunsin, kuinka poskeni punehtuivat, kun hänen silmänsä tunkeutuivat omiini.

"Noh... mennäänkö?", kysyin tarttuen samalla hänen käteensä ja yritin kiskoa sen mukaani.

Se ei kuitenkaan liikkunut minnekkään. Kuulin kurkun rykimistä ja käänsin katseeni ystävääni. Kohtasin kirkkaat vaaleansiniset silmät, jotka katsoivat suoraan minuun. Niin arkoina ja yksinäisinä. Tapitin häntä kysyvästi.

"Minun täytyy kertoa sinulle jotain...", hän sanoi ja huomasin selvästi, kuinka puna levisi hänen poskilleen. Tiesin mitä oli tulossa ja kysyin: "Mitä?", vähintäänkin yhtä punaisena.

Hän yritti sopertaa jotakin, mutten saanut siitä mitään selvää. Sitten hän pudisti päätään, tarttui kaksin käsin minusta kiinni ja suuteli minua hellästi. Antauduin täysin sen tunteen vietäväksi, jonka tunsin. Se oli suurempi, kuin mikään aiemmin tuntemani. Sitä ei kuitenkaan voinut jatkua loputtomiin, vaan huulemme erkanivat toisistaan. Yhtäkkiä mieleni täyttyi suuttumuksesta edessäni seisovaa henkilöä kohtaan.

"Tiedätkö, kuinka kauan olen odottanut tuota!?", huusin hänelle ja taoin nyrkeilläni hänen rintaansa.

Hän ei vastannut, vaan sulki minut syleilyynsä. Rauhoitun samassa, kun näin ensilumen satavan maahan ja jäimme nauttimaan hetkestä, lumen ja lehtien keskelle.

Day 01 - Your favorite song

Päädyin lopulta valitsemaan In Flamesin Egonomicin, ensimmäisen kappaleen, joka tuli mieleeni ajatellessani ilmausta "lempikappale". Kuuntelin Egonomicin pitkästä aikaa tänään, noin kolmen kuukauden tauon jälkeen – en ole kuunnellut edes In Flamesia pitkään aikaan. Kuitenkin, viimeisin kappale, jota olen luonnehtinut biisiksi, josta pidän eniten, on Egonomic.

Jostakin se on aloitettava...

Oletko huomannut sosiaalisessa mediassa suosittuja ilmiöitä? Kukkiiko Facebookissa uutisvirtasi kavereidesi kavereiden nimiä ja heidän roolejaan? En voi valittaa, omahan on valintani olla osana sosiaalista mediaa. Miksen siis itsekin osallistuisi valtavirtaan? Ensimmäisen kirjoitukseni sisältönä voisin ottaa 30 days of music -ilmiön. Näen päivittäin uutisvirrassani ystävieni ja kavereideni linkkejä, jotka ovat päivän teeman mukaan valittu.

Jokapäiväinen linkin lähettäminen sosiaaliseen mediaan ehdollistaa sopivasti myös sen käyttämiseen, miksen siis käyttäisi samaa konstia? Blogaamisesta en tunnu saavan kiinni enää, en millään. Ehkä tämä olisi oiva konsti saada vanhasta tavasta kiinni! Aloitetaan kuitenkin vielä lontooksi.

1. Your favorite song
2. Your least favorite song
3. A song that makes you happy
4. A song that makes you sad
5. A song that reminds you of someone
6. A song that reminds of you of somewhere
7. A song that reminds you of a certain event
8. A song that you know all the words to
9. A song that you can dance to
10. A song that makes you fall asleep
11. A song from your favorite band
12. A song from a band you hate
13. A song that is a guilty pleasure
14. A song that no one would expect you to love
15. A song that describes you
16. A song that you used to love but now hate
17. A song that you hear often on the radio
18. A song that you wish you heard on the radio
19. A song from your favorite album
20. A song that you listen to when you’re angry
21. A song that you listen to when you’re happy
22. A song that you listen to when you’re sad
23. A song that you want to play at your wedding
24. A song that you want to play at your funeral
25. A song that makes you laugh
26. A song that you can play on an instrument
27. A song that you wish you could play
28. A song that makes you feel guilty
29. A song from your childhood
30. Your favorite song at this time last year

To kick in with Finnish!

As I'm going to have extended easter holiday, I thought I should start warming up my blogging skills in Finnish. I am going to use my laptop. So, if there is someone to remember the few flaws of my laptop, they won't be surprised. For the rest: I can't use symbols and letters p, ö, -, _, + and ?. Enjoy the shitload incoming!

Browsing the net anonymously

As you might know, I am a big supporter of anonymity - though I'm spreading my personal information and pictures all over the world. The idea is great, so I wanted to take you into one method for staying anonymous while browsing and distributing content: Tor.

I linked you the site for Tor Project from where you can download TorButton or TorBundle for Mozilla Firefox. Tor is a magnificent way to protect your identity, it works like multiple proxies. You cannot be basically tracked via your IP as Tor hides your real IP behind the varying amount of Tor servers and dummy servers.

As for example if I'd like to browse eg. 4chan anonymously I'm going to start Vidalia, which connects me to Tor-network. It will authenticate me through several servers and I'm done.

 

As you can see from the picture, I'm visiting the site called IP-Adress.com via proxy from the States.

You should never relay on Tor too much too. It isn't perfect - nothing ever will be.

As you now know how to browse web with Tor, you can also browse the Tor network: with TorButton, plugin which comes with Tor Bundle for Mozilla, you can have acces to .onion -sites. You can visit this anonymous network for free. But heed my words of warning, while browsing OnionNetwork, you may commit to a crime with just a one click, so be careful.

A new beginning

So, as I decided to not start a new blog, I had to delete all of my texts and tutorials from this blog. Due to our new Finnish course I had to purge my blog and have it focused on my school work. So, from now on I will be using Finnish as my writing language for some of the texts, but I will be probably blogging my tutorials and opinions in English too, I'm not quite sure yet...


And if I deleted some pictures you'd like to have, just email me or /q @ Quakenet.