Pelko

Joo, astetta häiriintyneempää tavaraa. Vihaajat vihatkoon, mutta tässä kritiikkiä erästä ihmistä kohtaan, jonka tunsin sekä kannanotto anoreksiaan ja anorektikkojen ongelmiin.

Katri herää aamulla herätyskellon soittoon. Hän löntystää peilin eteen. ja näkee "lihavan" vartalonsa. Hänen elämänsä on pilalla, ainakin omasta mielestään. Hän katsoo, kuinka lihava hän on. Hän katsoo kasvoihinsa, kuinka rumat ne ovat. Todellisuudessa, Katri on 14 vuotias tyttö, joka painaa 33 kiloa. Häntä kiusataan jatkuvasti koulussa hänen ulkonäkönsä takia. Hänen silmistään paistaa pelko, ja viha omaa sisäistään kohtaa. Hän yrittää kohdata oman pelkonsa, mutta ei pysty. Hän ei uskalla mennä kouluun. "Katri, nopeasti kouluun, vai haluatko taas turpaan?" äiti huutaa Katrille, joka ei todellakaan halua mennä kouluun. Häntä pelottaa kaikki; muut ihmiset, omat luokkakaverit, lihominen...

Äiti saa pakotettua hänet. Hän lähtee kävelemään kouluun, kohdata sisäisen pelkonsa, josta kukaan ei tiedä muutakun hän itse. Hän ei ole käynyt siellä viikkoon, koska hän on valahdellut olevansa kipeä. Hänen heikko vartalonsa liikkuu kävellessä kouluun, luut paistaa ruskean takin alta. Hänen valkoisten hiuksien takaa paljastuu kalpeat, värittömät kasvot. "Psst, tuolla se taas menee" Petteri sanoi muille jengiläisille. Rinnakkaisluokan Jani huutaa Katrille: "Hei, paljo oot syöny ku näytät noin läskiltä? Tollaselle lehmälle en antais, en antais ikinä" "Jättäkää mut rauhaan" Katri sanoi ja alkoi kävellä nopeammin, mitä heikoista jaloistaan pääsi.

Koulussa samanlainen haukkuminen jatkui. "Läski, läski" he huutavat, vaikka näkevät, että Katrilla on selvä anoreksia, joka on pahanlaatuinen. Se saa Katrin syömään entistä vähemmän.

Katri inhoaa itseään, hän ei kykene rakastamaan ketään, ei kykene välittämään kenestäkään, hän vihaa koko maailmaa. Hän haluaisi olla rauhassa, edes kerran, ja joku ihminen, joka hänestä välittäisi tulisi hänen luokseen. Mutta se on vain kuvitelmaa, tarua joka ei voisi ikinä toteutua, ei ikinä.

Kotimatkalla koulusta kotiin, sama jätkäporukka, joka oli aamulla haukkunut Katria, tuli hänen luokseen.

"Kato mitäs lehmä, kuis panee? Ainii, eihän sulla voi panna ku oot neitsyt, en ihmettele kyl yhtää, ei tollasta vitun rumaa ämmää kukaa haluis", Jani ottaa Katria kädestä kiinni ja hänen kaverinsa ottavat muista raajoista.

He vievät hänet metsään. He hakkaavat häntä kaikilla tavoilla, mitä maailmasta löytyy. "Ootteko te sairaita? Mitä mä oon tehny?" Katri yrittää kaikin tavoin estää iskuja mutta hän ei pysty. Jätkiä oli neljä, joten iskuvoima on kovaa. Katri tuntee jokaisen iskun ja yrittää poistaa ne mielestään. Hän yrittää kuvitella, että olisi paratiisissa, jossa olisi ystäviä, ja kaikki olisi hyvin. Ei tarvitsisi viillellä, ei tarvitsisi pelkää joka päivä, millon joutuu muuttamaan pois kotoa, koska isä on peliriippuvainen. Ei tarvitsisi pelkää joka päivä sitä, että äiti hakkaa, tai että huudellaan "läski läski!" mutta kaikki on kuvitelmaa, kaikki"¦

Lopulta he lopettivat. Katri kuuli viimeiset sanat: "Jos kerrot tästä jollekki, niin saat uuden käsittelyn."

Katri oli aivan runneltu; hänen naamastaan näkyi enää vain arpeja, joista työntyi verta ulos. Hänen valkoiset hiukset olivat enää muisto vain, ne nykyään muistuttivat vihreän nurmikkoa, ja kädet ihan likaiset.

Katri menee nopeasti kotonaan suihkuun. Kipu kirpaisee oikein, kun haavat alkavat kirveltämään. Katri tiuskii tuskasta, mutta haavat ovat pakko puhdistaa. Lopulta kipu loppuu. Katria järkytti päiväinen tapahtuma todella paljon, joka saa hänet itsevihasta taas viiltelemään. Käsistä tirskuu hieman verta, koska Katri on niin vihainen itselleen, ja painaa todella lujaa.

Suihkun jälkeen, Katri menee sängylle makaamaan. Hän miettii kaikkea; hänen säälittävää elämäänsä, hänen vartaloaan, isäänsä, äitiänsä, koulua"¦ Hän miettii "Miksi juuri minä? MIKSI?"

Yhtäkkiä puhelin soi. Sieltä kuuluu ääni: "Tule sorakielekkeelle, klo 18:00, jos haluat, ettei sinua hakata enää. Se ääni kuulosti aivan paholaisen, itse saatanan ääneltä. Mitä menetettävää hänellä on? Hän melkein haluaisi kuolla, joten päättää mennä.

Sorakielekkeelle oli matkaa kilometri. Katri miettii matkalla "Tää saattaa olla mun vika päivä tässä vitun säälittäväs elämäs" Sama poikaporukka oli kielekkeellä, joka mukiloi Katrin aikasemmin tänään. Heitä oli jälleen neljä. He naureskelevat, syljeksivät maahan, juovat kaljaa, yksi käyttää amfetamiinia.. Katri kävelee heidän luo.

"Moro, nyt pietään hauskaa" Amfetamiinia käyttävä Jani sanoi. "Ota vaatteet pois" yksi heistä sanoi ja nauroi vahingoniloisena. Katri alkoi ottamaan vaatteita pois. Hänen luut tulevat näkyviin. Ne paistavat oikein nahan alta. "Hyi saatana" Petteri sanoi ja alkoi tekoyökkimään. "Mitä te haluatte musta?" Katri kysyi, ja hänellä oli enää pikkuhousut ja rintaliivit jäljellä. Jani otti kulauksen kaljasta, ja meni metsään. Hän otti piiskan. Hän viuhtoi täysillä Katria, Katri väänteli tuskissaan. Tätä jatkui 5 minuuttia, kaikki nauroivat jokaisen ääntelyn jälkeen.

Katria oli täysin nöyryytetty. Jani veti vielä viimeisen vedon, josta Katri huusi niin kovaa, että läheisen talon asukkaat kuulivat sen. He alkoivat potkimaan häntä, Katrilla oli niin heikot luut, jotka murskaantuivat tästä. Kylkiluita ei ollut enää ehjällä varmaan yhtään. "Mitä tyydytystä te tästä saatte? Oletteko hulluja vai mitä? MIKSI?" Katri sanoi, mutta sai vain räkättävää naurua vastaukseksi. Petteri meni metsään. Kohta hän tuli kaljapullon kanssa sieltä. Hän oli kusenut siihen pulloon, ja hän kaatoi ne Katrin päälle. Katri oli tuskin tajuissaan, mutta sitten alkoi näkymään valoa tunnelin päässä; poliisiauton äänet alkoivat kuulumaan. Lähitalon asukkaat olivat kuulleet Katrin huudot, ja soittaneet poliisille.

"Akka täytyy vaimentaa", Jani sanoi ja haki metsästä halon. Hän löi sillä täysillä Katria päähän. Katrilta meni taju. "Lähetään täält nopeesti" Petteri sanoi ja he lähtivät juoksemaan karkuun. Poliisit näkivät heidät ja lähtivät heidän peräänsä.

Katri herää piippaukseen ja mukavien ihmisien puheeseen. Hän oli sairaalassa. "Mitä tapahtui? En muista mitään." Katri kysyi mukavilta näyttäviltä ihmisiltä. He kertoivat, kuinka poliisit löytivät hänet tajuttomana sorakielekkeeltä. "Olet ollut keinotekoisessa koomassa kuukauden, ihme että olet vielä ylipäätänsä hengissä, isku päähän oli niin kova" lääkäri sanoi Katrille. "Mitä niille muille kävi?" Katri kysyi vaivalloisena. "He ovat tällä hetkellä nuorisovankilassa." "Yksi heistä jäi kiinni ja kuulusteluissa hän kertoi muiden nimet ja osoitteet." Lääkäri sanoi, ja antoi syötävää Katrille. "Sinun on syötävä, olet liian laiha" Katri vastahakoisesti söi.."Sinulta murtui monia luita. Kylkiluut ovat ihan murskaantuneita, joudut viettämään täällä aikaasi todella kauan"

Katri mietti: "Kiitos, ystävät."