Pelko

Joo, astetta häiriintyneempää tavaraa. Vihaajat vihatkoon, mutta tässä kritiikkiä erästä ihmistä kohtaan, jonka tunsin sekä kannanotto anoreksiaan ja anorektikkojen ongelmiin.

Katri herää aamulla herätyskellon soittoon. Hän löntystää peilin eteen. ja näkee "lihavan" vartalonsa. Hänen elämänsä on pilalla, ainakin omasta mielestään. Hän katsoo, kuinka lihava hän on. Hän katsoo kasvoihinsa, kuinka rumat ne ovat. Todellisuudessa, Katri on 14 vuotias tyttö, joka painaa 33 kiloa. Häntä kiusataan jatkuvasti koulussa hänen ulkonäkönsä takia. Hänen silmistään paistaa pelko, ja viha omaa sisäistään kohtaa. Hän yrittää kohdata oman pelkonsa, mutta ei pysty. Hän ei uskalla mennä kouluun. "Katri, nopeasti kouluun, vai haluatko taas turpaan?" äiti huutaa Katrille, joka ei todellakaan halua mennä kouluun. Häntä pelottaa kaikki; muut ihmiset, omat luokkakaverit, lihominen...

Äiti saa pakotettua hänet. Hän lähtee kävelemään kouluun, kohdata sisäisen pelkonsa, josta kukaan ei tiedä muutakun hän itse. Hän ei ole käynyt siellä viikkoon, koska hän on valahdellut olevansa kipeä. Hänen heikko vartalonsa liikkuu kävellessä kouluun, luut paistaa ruskean takin alta. Hänen valkoisten hiuksien takaa paljastuu kalpeat, värittömät kasvot. "Psst, tuolla se taas menee" Petteri sanoi muille jengiläisille. Rinnakkaisluokan Jani huutaa Katrille: "Hei, paljo oot syöny ku näytät noin läskiltä? Tollaselle lehmälle en antais, en antais ikinä" "Jättäkää mut rauhaan" Katri sanoi ja alkoi kävellä nopeammin, mitä heikoista jaloistaan pääsi.

Koulussa samanlainen haukkuminen jatkui. "Läski, läski" he huutavat, vaikka näkevät, että Katrilla on selvä anoreksia, joka on pahanlaatuinen. Se saa Katrin syömään entistä vähemmän.

Katri inhoaa itseään, hän ei kykene rakastamaan ketään, ei kykene välittämään kenestäkään, hän vihaa koko maailmaa. Hän haluaisi olla rauhassa, edes kerran, ja joku ihminen, joka hänestä välittäisi tulisi hänen luokseen. Mutta se on vain kuvitelmaa, tarua joka ei voisi ikinä toteutua, ei ikinä.

Kotimatkalla koulusta kotiin, sama jätkäporukka, joka oli aamulla haukkunut Katria, tuli hänen luokseen.

"Kato mitäs lehmä, kuis panee? Ainii, eihän sulla voi panna ku oot neitsyt, en ihmettele kyl yhtää, ei tollasta vitun rumaa ämmää kukaa haluis", Jani ottaa Katria kädestä kiinni ja hänen kaverinsa ottavat muista raajoista.

He vievät hänet metsään. He hakkaavat häntä kaikilla tavoilla, mitä maailmasta löytyy. "Ootteko te sairaita? Mitä mä oon tehny?" Katri yrittää kaikin tavoin estää iskuja mutta hän ei pysty. Jätkiä oli neljä, joten iskuvoima on kovaa. Katri tuntee jokaisen iskun ja yrittää poistaa ne mielestään. Hän yrittää kuvitella, että olisi paratiisissa, jossa olisi ystäviä, ja kaikki olisi hyvin. Ei tarvitsisi viillellä, ei tarvitsisi pelkää joka päivä, millon joutuu muuttamaan pois kotoa, koska isä on peliriippuvainen. Ei tarvitsisi pelkää joka päivä sitä, että äiti hakkaa, tai että huudellaan "läski läski!" mutta kaikki on kuvitelmaa, kaikki"¦

Lopulta he lopettivat. Katri kuuli viimeiset sanat: "Jos kerrot tästä jollekki, niin saat uuden käsittelyn."

Katri oli aivan runneltu; hänen naamastaan näkyi enää vain arpeja, joista työntyi verta ulos. Hänen valkoiset hiukset olivat enää muisto vain, ne nykyään muistuttivat vihreän nurmikkoa, ja kädet ihan likaiset.

Katri menee nopeasti kotonaan suihkuun. Kipu kirpaisee oikein, kun haavat alkavat kirveltämään. Katri tiuskii tuskasta, mutta haavat ovat pakko puhdistaa. Lopulta kipu loppuu. Katria järkytti päiväinen tapahtuma todella paljon, joka saa hänet itsevihasta taas viiltelemään. Käsistä tirskuu hieman verta, koska Katri on niin vihainen itselleen, ja painaa todella lujaa.

Suihkun jälkeen, Katri menee sängylle makaamaan. Hän miettii kaikkea; hänen säälittävää elämäänsä, hänen vartaloaan, isäänsä, äitiänsä, koulua"¦ Hän miettii "Miksi juuri minä? MIKSI?"

Yhtäkkiä puhelin soi. Sieltä kuuluu ääni: "Tule sorakielekkeelle, klo 18:00, jos haluat, ettei sinua hakata enää. Se ääni kuulosti aivan paholaisen, itse saatanan ääneltä. Mitä menetettävää hänellä on? Hän melkein haluaisi kuolla, joten päättää mennä.

Sorakielekkeelle oli matkaa kilometri. Katri miettii matkalla "Tää saattaa olla mun vika päivä tässä vitun säälittäväs elämäs" Sama poikaporukka oli kielekkeellä, joka mukiloi Katrin aikasemmin tänään. Heitä oli jälleen neljä. He naureskelevat, syljeksivät maahan, juovat kaljaa, yksi käyttää amfetamiinia.. Katri kävelee heidän luo.

"Moro, nyt pietään hauskaa" Amfetamiinia käyttävä Jani sanoi. "Ota vaatteet pois" yksi heistä sanoi ja nauroi vahingoniloisena. Katri alkoi ottamaan vaatteita pois. Hänen luut tulevat näkyviin. Ne paistavat oikein nahan alta. "Hyi saatana" Petteri sanoi ja alkoi tekoyökkimään. "Mitä te haluatte musta?" Katri kysyi, ja hänellä oli enää pikkuhousut ja rintaliivit jäljellä. Jani otti kulauksen kaljasta, ja meni metsään. Hän otti piiskan. Hän viuhtoi täysillä Katria, Katri väänteli tuskissaan. Tätä jatkui 5 minuuttia, kaikki nauroivat jokaisen ääntelyn jälkeen.

Katria oli täysin nöyryytetty. Jani veti vielä viimeisen vedon, josta Katri huusi niin kovaa, että läheisen talon asukkaat kuulivat sen. He alkoivat potkimaan häntä, Katrilla oli niin heikot luut, jotka murskaantuivat tästä. Kylkiluita ei ollut enää ehjällä varmaan yhtään. "Mitä tyydytystä te tästä saatte? Oletteko hulluja vai mitä? MIKSI?" Katri sanoi, mutta sai vain räkättävää naurua vastaukseksi. Petteri meni metsään. Kohta hän tuli kaljapullon kanssa sieltä. Hän oli kusenut siihen pulloon, ja hän kaatoi ne Katrin päälle. Katri oli tuskin tajuissaan, mutta sitten alkoi näkymään valoa tunnelin päässä; poliisiauton äänet alkoivat kuulumaan. Lähitalon asukkaat olivat kuulleet Katrin huudot, ja soittaneet poliisille.

"Akka täytyy vaimentaa", Jani sanoi ja haki metsästä halon. Hän löi sillä täysillä Katria päähän. Katrilta meni taju. "Lähetään täält nopeesti" Petteri sanoi ja he lähtivät juoksemaan karkuun. Poliisit näkivät heidät ja lähtivät heidän peräänsä.

Katri herää piippaukseen ja mukavien ihmisien puheeseen. Hän oli sairaalassa. "Mitä tapahtui? En muista mitään." Katri kysyi mukavilta näyttäviltä ihmisiltä. He kertoivat, kuinka poliisit löytivät hänet tajuttomana sorakielekkeeltä. "Olet ollut keinotekoisessa koomassa kuukauden, ihme että olet vielä ylipäätänsä hengissä, isku päähän oli niin kova" lääkäri sanoi Katrille. "Mitä niille muille kävi?" Katri kysyi vaivalloisena. "He ovat tällä hetkellä nuorisovankilassa." "Yksi heistä jäi kiinni ja kuulusteluissa hän kertoi muiden nimet ja osoitteet." Lääkäri sanoi, ja antoi syötävää Katrille. "Sinun on syötävä, olet liian laiha" Katri vastahakoisesti söi.."Sinulta murtui monia luita. Kylkiluut ovat ihan murskaantuneita, joudut viettämään täällä aikaasi todella kauan"

Katri mietti: "Kiitos, ystävät."

Rakkaustarina(ko?)

Vanha novelli (?), kirjoitettu 2008 marraskuussa. Synkempää ja oudompaa matskua oudoilta ajoilta.

"Sori" poika huusi ohimennessään, tullessaan hirmu vauhtia juosten kulman takaa ja lähes kaataessaan vanhemman miehen. Mies katsoi kummastellen pojan perään. Mihinkähän tuolla noin kiire on, pohti mies. Ruskeatukkainen, hieman hoikka keskimittainen poika juoksi minkä lenkkareiltaan pääsi, verkkarit tuulessa lepattaen.

Pojan nimi oli Anssi, ja hänellä oli kiire leffateatterille. Anssi on normaali 19 vuotias miehenalku, hieman epäsosiaalinen ja lähinnä netissä elävä, mutta kyllä hänellä kavereitakin on ja joka viikonloppu on yhdessä baariin menty. Mutta nyt häntä oli kohdannut uskomaton onni, hän oli aikansa kuluksi chattaillut ja eräs tyttö herätti jutuillaan hänen mielenkiintonsa. He rupesivat keskustelemaan päivittäin, Anssi antoi irc-galleria tunnuksensa tytölle ja tyttö vaikutti kiinnostuneelta. Tytöllä ei kuvaa itsestään ollut, mutta ei hän kuulemma pahan näköinen ollut, ja kun he lopulta rupesivat soittelemaan toisilleen tytöllä oli niin kaunis ääni ettei hän voinut sen kuvitellakaan kuuluvan muulle kuin enkelille. Enkeli ilmoitti nimekseen Krista. Muutaman viikon juttelun jälkeen Anssi lopulta rohkaistui ehdottamaan tapaamista, he asuivat eri puolilla suomea mutta Anssilla oli säästössä ylimääräistä rahaa ja hän oli joka tapauksessa aikeissa käydä tytön kotikaupungissa serkkunsa luona kylässä. Krista suostui tapaamiseen, kohtauspaikaksi sovittiin se perinteinen leffateatteri, leffan jälkeen voisi mennä kahville juttelemaan paremmin.

Teatteria kohti mennessään Anssia hieman pelotti, eihän hän loppujen lopuksi tiennyt onko häntä kusetettu koko ajan tai onko kyseessä joku järkyttävän ruma ja läski ämmä, mutta hän meni silti. Päästyään teatterille hän ei nähnyt sovitulla paikalla ensin ketään, ja alkoi hieman hermostuneena polttaa tupakkaa. Tupakan poltettuaan hän oli varma ettei ketään tulisikaan ja oli jo pettymäisillään, kun hän kuuli takaansa tutun äänen: "Hei, sori ku tulin vähä myöhäs". Anssi kääntyi, ja siinä hän oli, hänen oma enkelinsä. Krista oli todellakin kaunein tyttö jonka hän oli eläissään nähnyt, mitään tälläistä hän ei osannut kuvitellakaan. Upea, täydellisellä vartalolla varustettu brunetti joka suorastaan huokui seksiä. Anssi tervehti hieman punastuen ja sitten he kiirehtivät leffasaliin. Leffan aikana he eivät juuri vaihtaneet sanaakaan, Anssi oli todella hermostunut ja hänen oli vaikea nauraa vaikka kyseessä oli loistava komedia, Kristan heleä nauru sen sijaan kutitteli hänen korviaan usein.

Leffan jälkeen he lähtivät ulospäin, ja suuntasivat kahvilaan. He juttelivat pitkään ja Anssin mieli rauhoittui kun hän huomasi Kristan todella olevan hänestä kiinnostunut ja he tulivat hyvin juttuun. Lopulta he poistuivat, Krista kysyi mitä Anssi oli illaksi suunnitellut. Anssi kertoi olevansa menossa serkkunsa luokse yöksi mutta Krista oli sitä mieltä että hänenkin luokseen kyllä mahtuisi. "Eiköhän mennä, ei tästä ole kuin pari kilometriä". Anssi oli onnensa kukkuloilla. He menivät Kristan asunnolle, keskustan laidalla sijaitsevan kerrostalon ylimpään kerrokseen. Asunto oli pieni mutta mukavasti sisustettu ja viihtyisä yksiö. Krista toi Anssille jääkaapista oluen ja otti itse siideriä, he joivat ja juttelivat ja ei aikaakaan kun he olivat pienessä nousuhumalassa. Anssi rohkaisi mielensä ja istui lähemmäs Kristaa, joka ei ollenkaan pahastunut. Anssi mietti miten tekisi aloitteen lähempään tuttavuuteen, tunsi sitten tarvetta käydä vessassa ja nousi ylös. Kun hän palasi takaisin ja istui Kristan viereen, Krista laski pullon kädestään ja kietoi kätensä hänen ympärilleen ja painoi huulensa Anssin huulia vasten. He suutelivat kiihkeästi, ja kellahtivat pedille. Pian molemmilta oli vaatteet pois, Anssi oli kokematon

mutta Krista selvästi tiesi mitä teki ja vei häneltä neitsyyden hellästi mutta silti niin kiihkeästi. Ihanan rakkauden hetken jälkeen Krista lähti suihkuun ja Anssi jäi makaamaan sänkyyn, ennenkuin Krista ehti palata hän nukahti.

Kesken unen Anssi heräsi pieneen pistoon käsivarressaan, hän raotti silmiään ja ehti nähdä tuntemattoman miehen neula ja ruisku kädessä injektoimassa häneen jotain, mutta ennenkuin hän kerkesi reagoimaan mitenkään hänen mielensä täytti raukea väsymys ja hän vaipui syvään uneen.

Kun hän viimein heräsi, hän ei ollutkaan enää Kristan sängyssä vaan tiukasti sidottuna auton peräkonttiin, suu teipattuna umpeen. Pian auto pysähtyi, ja hänet nostettiin ulos. Isot miehet joita hän ei koskaan ollut nähnyt kantoivat hänet takakontista kohti hylätyn näköistä teollisuushallia, mukana seurannut pienempi mies avasi oven ja hänet vietiin sisään halliin. Hallin perällä oli huone jossa oli erilaisia metallisia esineitä, mitä ilmeisemmin lääketieteellisiä toimenpiteitä varten. Keskellä huonetta oli leikkauspöytä jonka alla oli litroittain kuivunutta verta. Anssi nostettiin pöydälle ja siteet irroitettiin, hän koitti turhaan taistella vastaan isoja miehiä jotka selvästi eivät ensimmäistä kertaa olleet sitomassa ihmistä pöydälle. Pienempi mies katseli häntä hetken, kuunteli sydänääniä ja mittasi verenpaineen, tutki silmäteriä ja teki muutenkin perinpohjaisen tarkastuksen. Huoneeseen astui neljäs mies, selvästi ylemmässä arvossa muita oleva siistiin kalliiseen pukuun pukeutunut ja Anssin hämmästykseksi mukana oli myös Krista. Uusi mies puhutteli "lääkärinä" toimivaa

miestä. Anssi ei tunnistanut kieltä jota he puhuivat mutta se kuulosti hänen korviinsa venäjältä. Pukumies oli ilmeisen tyytyväinen keskustelun tulokseen, vilkaisi vielä Anssia ja väläytti pikaisen hymyn poistuen sitten huoneesta. Anssi tuijotti Kristaa ihmeissään ja yritti kysyä mitä vittua tapahtuu, mutta teipatun suun läpi kuului vain muminaa. Krista astui hänen luokseen, antoi pusun poskelle ja sanoi: "Susta tehdään varaosia. Aina ei voi voittaa..." Krista käveli pois huoneesta hihittäen. Lääkärimies otti esiin kirurgin veitsen ja viilsi Anssin mahan auki, mitään puudutusta, nukutusta tai kipulääkettä hänelle ei suotu. Anssi ehti nähdä kuinka osa hänen sisuskaluistaan kaivettiin ulos ja laitettiin jäiden sekaan kylmälaukkuun ennen tuskallista kuolemaansa. Myöhemmin illalla Krista kirjautui taas chattiin...

Tytön ja lokin välinen suhde (B5)

Tytön ja lokin välinen suhde

Kati Kovácsin vuonna 2002 julkaistusta sarjakuvanovellikokoelmasta valittu sarjakuva tytöstä ja hänen sarjakuvauransa aloittamisesta. Sarjakuvassa olennaisena hahmona taikka motiivina kulkee lokki, joka esiintyy kahdessatoista ruudussa kaiken kaikkiaan kahdeksastatoista ruudusta.
          Jo sarjakuvan ensimmäisessä ruudussa on lokki sekä tyttö, he ovat rannalla. Rantaa voi pitää alkuna tai loppuna, mutta tässä tapauksessa se lienee alku: "eli miten minusta lopulta tuli sarjakuvapiirtäjä" viittaa Kati Kovácsin uran alkutaipaleeseen. Seuraavassa kolmen kuvan sarjassa, joissa lokkia ei esiinny, tyttö miettii ammattia ja heittää kiven veteen - kivi on kuin ajatus, joka vain loiskahtaa keskelle ei mitään. Tämä kivi kuitenkin osuu keskelle lokkiparvea, joka täyttää ruudun ja tyttö miettii: "... lapsuudesta voisi saada idean!". Tästä viimeistään voi ajatella tytön olevan Kati.
          Seuraava kolmen kuvan sarja kuvaa Katin lapsuutta, hänen erilaisuuttaan tiettyihin normeihin nähden sekä normaalia lapsellisuutta. Tässäkään kuvasarjassa ei kuitenkaan lokki esiinny, vaan taas kolmikosta seuraava kuva valloittaa isolla lokilla - edustaen hänen lentäviä ajatuksiaan ammatistaan, jotka saivat alkunsa kuin kivenheitosta neljännessä kuvassa. Tyttö seuraa katseellaan lokkia, hän ajattelee: "Ihmisen täytyy seurata jonkinlaista unelmaa, jos sellainen on...". Kati on valinnut yhden linjan seurattavakseen, yhden lokin.
          Kymmenennessä kuvassa tyttö ajattelee suurta unelmaa, tuloa miestennielijäksi ja täydentää yhdennessätoista ruudussa haluavansa toimivan miestennielijänä sirkuksessa. Ensin lokki lentää etäällä, Katin sanoessa ääneen: "Yksi suuri unelma minulla on kyllä aina ollut... tulla miestennielijäksi..." - lokki on kuin se polku, joka on nyt kaukana. Se polku, joka on hänen tulevaisuutensa - sarjakuvapiirtäjä. Seuraavaksi tytön mainitessa sirkuksen, lokki esittää innostustaan Katin mahdollisesta tulevaisuudesta. Tämä lokki ei ehkä kuvastakaan sitä oikeaa reittiä, vaan niitä haparoivia muita kokeiluja tai ajatuksia.
          Sarjakuva jatkuu nyt kuuden kuvan sarjalla miesten kirjaimellisesta nielemisestä, lokki lehahtaa lentoon ja Katin vierelle ilmestyy toinen lokki. Lokki, joka eläytyy Katin tunteisiin tämän syödessä miehiä. Tyttö valittaa miesten aiheuttamasta pahoinvoinnista sanoin: "Miehistä saa mahanpuruja ja sydämeen ikäviä sivuääniä". Lokki, joka eläytyy tytön tunteisiin ja ilmeisiin on kuin Kati. Sydämen sivuäänet miehistä kuvastavat ehkäpä sydänsuruja tai menetettyä luottamusta miehiin. Sarjan viimeisessä ruudussa, tyttö on kaapannut lokin syliinsä kantaen sitä ja sanoen: "Mutta olen tajunnut jotain helvetin tärkeetä...", lokki nielaisee pelokkaasti. Kaikkiaan miehet saattoivat vaikuttaa Katin uravalintaan ja hän on itsekin niin yllättynyt kuin pelokkaan epäileväinen omista ajatuksistaan.
          Viimeisessä kuvassa kaikki on hyvin, se on mustavalkoinen - ratkaisu oli yksinkertaisen mustavalkoinen. "Vain paperilla voin säilyttää vapauteni", tyttö sanoo. Hän pitää kädessään piirrosta, jossa hänen miestennielijäunelmansa toteutuu. Lokki on kuvassa alalaidassa tyytyväisen näköisenä kalaa nokassaan - se sai mitä halusi. Katikin sai mitä halusi, ammattinsa. Viimeinen kuva selkeyttää tarinaa: Kati löysi itsensä ja mahdollisuuden toteuttaa kaikki unelmansa. Hän alkoi piirtämään sarjakuvia.
          Lokit sarjakuvan aikana ovat jonkinlaisia Katin ajatuksia. Ne ovat korkealentoisia, tavoitettamattomissa tai epämääräisiä. Kivi, jonka hän heittää tarinan alkupäässä, on huoli hänen työllistymisestään, huoli tulevaisuudesta, joka herättää lokit - herättää ajatukset. Ajatuksiaan seuraamalla, Kati löytää lopullisen ammattinsa. Ratkaisu on yksinkertainen: Sarjakuvapiirtäjä. Näin ollen lokit tai lokki ovat osa tyttöä, osa Katia.