Tytön ja lokin välinen suhde (B5)

Tytön ja lokin välinen suhde

Kati Kovácsin vuonna 2002 julkaistusta sarjakuvanovellikokoelmasta valittu sarjakuva tytöstä ja hänen sarjakuvauransa aloittamisesta. Sarjakuvassa olennaisena hahmona taikka motiivina kulkee lokki, joka esiintyy kahdessatoista ruudussa kaiken kaikkiaan kahdeksastatoista ruudusta.
          Jo sarjakuvan ensimmäisessä ruudussa on lokki sekä tyttö, he ovat rannalla. Rantaa voi pitää alkuna tai loppuna, mutta tässä tapauksessa se lienee alku: "eli miten minusta lopulta tuli sarjakuvapiirtäjä" viittaa Kati Kovácsin uran alkutaipaleeseen. Seuraavassa kolmen kuvan sarjassa, joissa lokkia ei esiinny, tyttö miettii ammattia ja heittää kiven veteen - kivi on kuin ajatus, joka vain loiskahtaa keskelle ei mitään. Tämä kivi kuitenkin osuu keskelle lokkiparvea, joka täyttää ruudun ja tyttö miettii: "... lapsuudesta voisi saada idean!". Tästä viimeistään voi ajatella tytön olevan Kati.
          Seuraava kolmen kuvan sarja kuvaa Katin lapsuutta, hänen erilaisuuttaan tiettyihin normeihin nähden sekä normaalia lapsellisuutta. Tässäkään kuvasarjassa ei kuitenkaan lokki esiinny, vaan taas kolmikosta seuraava kuva valloittaa isolla lokilla - edustaen hänen lentäviä ajatuksiaan ammatistaan, jotka saivat alkunsa kuin kivenheitosta neljännessä kuvassa. Tyttö seuraa katseellaan lokkia, hän ajattelee: "Ihmisen täytyy seurata jonkinlaista unelmaa, jos sellainen on...". Kati on valinnut yhden linjan seurattavakseen, yhden lokin.
          Kymmenennessä kuvassa tyttö ajattelee suurta unelmaa, tuloa miestennielijäksi ja täydentää yhdennessätoista ruudussa haluavansa toimivan miestennielijänä sirkuksessa. Ensin lokki lentää etäällä, Katin sanoessa ääneen: "Yksi suuri unelma minulla on kyllä aina ollut... tulla miestennielijäksi..." - lokki on kuin se polku, joka on nyt kaukana. Se polku, joka on hänen tulevaisuutensa - sarjakuvapiirtäjä. Seuraavaksi tytön mainitessa sirkuksen, lokki esittää innostustaan Katin mahdollisesta tulevaisuudesta. Tämä lokki ei ehkä kuvastakaan sitä oikeaa reittiä, vaan niitä haparoivia muita kokeiluja tai ajatuksia.
          Sarjakuva jatkuu nyt kuuden kuvan sarjalla miesten kirjaimellisesta nielemisestä, lokki lehahtaa lentoon ja Katin vierelle ilmestyy toinen lokki. Lokki, joka eläytyy Katin tunteisiin tämän syödessä miehiä. Tyttö valittaa miesten aiheuttamasta pahoinvoinnista sanoin: "Miehistä saa mahanpuruja ja sydämeen ikäviä sivuääniä". Lokki, joka eläytyy tytön tunteisiin ja ilmeisiin on kuin Kati. Sydämen sivuäänet miehistä kuvastavat ehkäpä sydänsuruja tai menetettyä luottamusta miehiin. Sarjan viimeisessä ruudussa, tyttö on kaapannut lokin syliinsä kantaen sitä ja sanoen: "Mutta olen tajunnut jotain helvetin tärkeetä...", lokki nielaisee pelokkaasti. Kaikkiaan miehet saattoivat vaikuttaa Katin uravalintaan ja hän on itsekin niin yllättynyt kuin pelokkaan epäileväinen omista ajatuksistaan.
          Viimeisessä kuvassa kaikki on hyvin, se on mustavalkoinen - ratkaisu oli yksinkertaisen mustavalkoinen. "Vain paperilla voin säilyttää vapauteni", tyttö sanoo. Hän pitää kädessään piirrosta, jossa hänen miestennielijäunelmansa toteutuu. Lokki on kuvassa alalaidassa tyytyväisen näköisenä kalaa nokassaan - se sai mitä halusi. Katikin sai mitä halusi, ammattinsa. Viimeinen kuva selkeyttää tarinaa: Kati löysi itsensä ja mahdollisuuden toteuttaa kaikki unelmansa. Hän alkoi piirtämään sarjakuvia.
          Lokit sarjakuvan aikana ovat jonkinlaisia Katin ajatuksia. Ne ovat korkealentoisia, tavoitettamattomissa tai epämääräisiä. Kivi, jonka hän heittää tarinan alkupäässä, on huoli hänen työllistymisestään, huoli tulevaisuudesta, joka herättää lokit - herättää ajatukset. Ajatuksiaan seuraamalla, Kati löytää lopullisen ammattinsa. Ratkaisu on yksinkertainen: Sarjakuvapiirtäjä. Näin ollen lokit tai lokki ovat osa tyttöä, osa Katia.